Valmentautuminen järjestettiin siis Turussa, tarkemmin sanottuna Turun virastotalolla. Mä olen käynyt tuolla Suomen entisessä pääkaupungissa ehkä kerran aikaisemmin elämäni aikana ja olihan se sen vuoksi aika sokkelo. Löydettiin kuitenkin hyvin perille ja ehdittiin haukata Sunin järkkäämää aamupalaakin.
Samaan aikaan kun meillä vaihto-oppilailla oli se itse valmentautuminen, vanhemmille oli järjestetty oma infotilaisuutensa, josta mulla ei kyllä ole hirveästi hajua mitä siellä puhuttiin. Mulla sekä äiti että isä osallistui tuohon tilaisuuteen.
Vaihto-oppilaiden päivä kesti puoli kymmenestä viiteen. Välissä oli tietenkin ruokailu ja vähän välipalaa. Käytiin läpi ihan perusjuttuja liittyen lähinnä ennen vaihtovuotta tapahtuviin juttuihin ja itse vaihtovuotena tapahtuviin asioihin ja ilmiöihin. Noiden perusjuttujen lisäksi oli myös niitä uusia tiedonmurusia, joita ei hirveästi muualta saa. Itse olin erityisen kiitollinen, että saatiin kysellä koko ajan mieltä askarruttavista aiheista. Lisäksi omia kokemuksiaan oli kertomassa vanhat vaihtarit, joiden kertomuksia olisi kuunnellut monta tuntia. Päivän jälkeen aivot oli todellakin täytetty kaikesta tärkeästä informaatiota ja lopulta mulla ei itselläkään ollut enää mitään mikä olisi jäänyt epäselväksi.
Ehkä mieleenpainuvin tietoisku päivältä taitaa olla tämä:
1. Pakkaa käsimatkatavaroihin vain tarpeellisia asioita, joilla pärjäät jos itse matkalaukku ei heti saavukaan. Älä siis pakkaa esimerkiksi juhlavaatteita, kumisaappaita ja tuliaisia kivikokoelman muodossa hosteille vaan esimerkiksi alusvaatteita, latureita ja vaihtopaidan.
Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, me ei sentään koko päivää kykitty sisätiloissa vaan käytiin myös pistäytymässä ulkona. Vähän sellaista riparimeininkiä eli ryhmäytymistä ja pienten porukoiden kanssa suoritettavia tehtäviä. Tuolla valmentautumisessa oli lähes kaikki Sunin tulevat vaihto-oppilaat. Olisikohan meitä ollut se hiukan alle 20? Ei kovin suurta määrää kuitenkaan. Päästiin myös kaikki toteuttamaan sisäistä näyttelijäämme, kun meidän piti esittää pienet kohtaukset milläs muullakaan kuin englannin kielellä. Lopuksi vielä vanha kunnon ryhmäkuva mukavien uusien tuttavuuksien kanssa niin hyvää tulee.
Matkamuistoksi kotiin lähdettäessä saatiin vielä Kilroyn kangaskassi, jonka sisällä oli muistitikku, jolla materiaaleja ja informaatiota kotiinkin säilytettäväksi, kansio tärkeine lappuineen, adapteri (!!) ja niitä hassuja nimikoitavia liuksoja, joita laitetaan matkalaukkuun kiinni ja joidenka nimeä en muista.
Ai niin, olenko unohtanut mainita että mä to-DEL-la rakastan irtokarkkeja. Koska Turussa on ainakin nimensä mukaan kauppa, jossa on Suomen suurin irtokarkkivalikoima, niin meikäläisenhän piti pitkän päivän päätteeksi käydä tsekkaamassa sekin paikallinen nähtävyys. Noh, mähän olin sitten kuin lapsi karkkikaupassa. Kuvissa vähän osviittaa. Kirjaimellisesti karkkia lattiasta kattoon. Suosittelen käyntiä varsinkin ulkopaikkakuntalaisena, koska omatunto ei soimaa kun asuu 169 km päässä. Ei pääse nimittäin heti uudestaan.
Kiitos Reetalle, Jannelle, alumneille ja kaikille vaihtarikavereilleni informaation täyteisestä ja kaiken kaikkiaan mukiinmenneestä päivästä!
- Meri
