Aloitetaan tapahtumasta, joka sisälsi paljon salamavalojen välkettä, lattiasta kattoon koristellun koulun aulan ja noin viisikymmentä enemmän tai vähemmän hermostunutta teini-ikäistä. Puhutaan siis bal de neige -juhlasta eli 12.-luokkalaisten joulutanssiaisista, pienimuotoisesta pre-promista.
Mä olin vaihtarina hiukan pihalla alusta loppuun asti enkä oikein ymmärtänyt sitä jäätävää häsäämistä, mikä noiden tanssiaisten ympärillä pyöri. Kyseessä kun ei kuitenkaan ollut mikään prom. Olin enemmän kuin iloinen siitä, että mun 12.-luokkalainen pari pyysi mua tuonne tosi yksinkertaisesti vain kysymällä (suomalainen "en halua herättää huomiota" -moodi selvästi päällä).
Suomi, Turkki, Meksiko ja Italia edustettuna |
Kotona mä valmistauduin mielestäni ihan hyvissä ajoin, mutta loppujen lopuksi kuitenkin viime tipassa, tanssiaisiin. Suunnitelmien muutoksen takia mun pari tuli hakemaan mua, sillä hänen äitinsä halusi luonnollisesti ottaa kuvia muistoksi. No totta kai, niinhän ne kaikissa jenkkileffoissa tekee. Miksi mä en sitä muistanut?
Ajettiin sitten parin talolle räpsimään ne parit kuvat kahdelle eri kännykälle ja digikameralle. Vähän häikäisi silmiä sen jälkeen. Muodikkaasti myöhässä päästiin itse tanssiaisiin.
Mua oli jo aiemmin varoitettu siitä, että turha odottaa mitään prom-luokan tanssiaisia suurine tanssisaleineen. No, mun ainoa odotus oli, että sitä itse perustanssimista olisi enemmän. Esimerkkinä meidän peruskoulun itsenäisyyspäiväntanssiaiset missä oli valssia, foxtrottia, tangoa ynnä muuta. Koska kyllähän tanssiaiset on aina tanssiaiset, vai? Bal de neigessa niitä paritansseja oli sitten yksi, ne hitaat. Muuten vain hytkyttiin Gucci Gangin tahdissa niin kuin missä tahansa bileissä. En mä ole mikään paritanssi-ihminen, mutta hiukan mua hämmensi miksi kaikesta oltiin etukäteen niin paljon jännitetty. Myönnetään kuitenkin se, että niiden hitaiden aikana mulla oli tosi leffamainen olo.
Lisää jenkkileffamaisuutta toi tanssiaisten kuningattaren ja kuninkaan kruunaaminen, mutta musta tuntuu että ne nimet oli vedetty melkolailla hatusta. Meidän kunkulla kun oli lippis päässä väärinpäin myös kruunuparin aloittaman valssin aikana. Valokuvauspiste oli myös pystytetty missä ihmiset kävivät vähän väliä kuvauttamassa itseään, pariaan, kavereitaan ja opettajiaan erilaisten asusteiden kanssa. Paikalle oli tuotu paljon naposteltavaa, ja aina siellä koristelluissa nurkkapöydissä oli joku ihan vain seuraamassa maailman menoa, juttelemassa tai syömässä.
Leikkimielisesti laskeskelin erilaisia ihmistyyppejä mitä tuolla tanssiaissa näin. Kaikissa tanssiaisissa on:
- joku, joka tanssii ihan koko ajan
- joku, joka vain istuu tai seisoo seuraamassa muita
- joku, joka on palkattu räpsimään taukoamatta kuvia
- joku, joka poseeraa about kaikissa niissä kuvissa
- joku, joka ilmestyy paikalle verkkareissa ja hupparissa
- joku, joka on panostanut ulkonäköön ihan yberisti
- joku, joka aina notkuu sen noutopöydän luona
- joku, joka pörrää jokaisen luona vuoronperään keskustelemassa
- joku pari, joka istuu keskenään siellä huoneen pimeimmässä nurkassa
Itse bal de neigen jälkeen kello kymmenen aikohin siirryttiin after partyihin yhden 12.-luokkalaisen vuokraamaan tilaan ja vaatteet voitiin vihdoinkin vaihtaa hiukan mukavampiin eli farkkuhin ja huppariin. Vuokratilassa tyypit söivät, joivat, tanssivat ja pelasivat reilusti yli puoleenyöhön asti. Vaikka me oltiin hostäidille ilmoitettu, että juhlat loppuu kello kolme aamuyöstä, me ei ihan sinne asti jääty pomppimaan. Puoli kahdelta otettiin taksi kotiin, ja mä ihan tyytyväisenä menin nukkumaan "aikaisin".
Tästä "aikasesta" nukkumaanmenosta lähti sitten syöksykierre noin neljä tuntia myöhäisempään päivärytmiin, koska seuraavana päivänä ei muiden tapaan menty enää kouluun. Tällä hetkellä yritän saada korjattua tätä mun aikaisintaan klo 2 nukkumaan ja aikaisintaan klo 11 herätys - rytmiä, koska tuun olemaan muuten erittäin pulassa koulujen alettua.
Tällaiset tanssiaiset aloitti mun joululoman. Kaikilla vaikutti olevan kivaa, ainakin voin itse allekirjoittaa sen, ja sehän on se pääasia vai mitä. Mielenkiinnolla ja kauhulla odotan sitä kuuluisaa promia...
- Meri
P.S. Koulun aulassa, missä tämä koko homma järjestettiin, oli niin hämärää, että kuvien ottaminen kännykän voimin osoittautui melko hankalaksi. Kuvat eivät siis ole kovin ihmeellisiä kuten eivät myöskään noi henkilökuvat, jotka jostain syystä otetaan aina sillä kännykällä, jossa on surkein kamera...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti